Kuntourheilun sudenkuoppia

Hei ja moi! 

Pitkästä aikaa... Tämäkin projekti odottanut sitä hetkeä, että olisi aikaa ja aivot toimisi. Omalla kohdalla ideat kirjoituksiin tulevat työn tai muun touhun lomassa ja kun olen istunut koneelle niin pää tyhjenee totaalisesti! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tästä kirjoittelusta on turha ottaa stressiä kirjoittajan kun ei lukijatkaan ota😊

Tämän kirjoituksen aihe on syntynyt työn keskellä. Kuntourheilun sudenkuopista voisi ehkä kirjoitella pidemminkin, mutta otetaan mukaan ne mitä itse olen havainnut yleisimmiksi. Ja kuntourheilulla tässä tapauksessa tarkoitan harrastemielessä toteutettavaa kilpaurheilua, mitä suoritetaan töiden ja muiden arkiaskareiden ohessa. Ja kyllä, joidenkin lajien kohdalla taso voi olla korkeallakin mutta ymmärrätte pointin?

Perusta

Lähdetään tästä liikkeelle. Monesti kilpailevat kuntourheilijat harjoittelevat hyvinkin tosisssaan ja tavoitteet selkeästi näköpiirissä, joskus korkeallakin. Laji on intohimo ja ensisijaisesti tehdään lajinomaista treeniä, eli maratonijuoksijat juoksevat, ratsastajat ratsastavat, golfaajat golffaavat.  Useimmiten poikkeuksina tästä ovat ne, joilla taustalla kilpaura, joka on päättynyt ja sitten vähän harrastellaan omaksi iloksi. Heillä on useimmiten homma ns. hanskassa. Muuten suurimmalta osalta puuttuu kokonaan pohja harjoittelulle voiman ja kestävyyden parista. Ja useita taitolajien harrastajia on tullut matkan varrella vastaan, joilla ei ole ollut koskaan elämässään minkäänlaista peruskuntoharjoittelua. Lajista riippuen, saatetaan myös tupakoida, joten myös terveydellisestä näkökulmasta perustassa on isoja ristiriitoja tavoitteisiin nähden.

Kuntourheilijoille tiivistettynä, mikäli alla ei ole hyvää pohjaa, kannattaa sellainen hankkia. Perus- voimaharjoittelulla edistetään myöhemmin voiman muiden osa-alueiden kehittymistä ja sillä on merkitystä myös taitoharjoittelussa. Kineettisten ketjujen toiminta tukee kordinaation kehittymistä ja koko vartalon hallintaa. Näin ollen myös loukkaantumisriski pienenee. Peruskestävyysharjoittelulla taas rakennetaan vankka pohja hapenotto- ja verenkiertoelimistölle sekä parannetaan esim. palautumis-, paineensietokykyä sekä resilienssiä, joita tarvitaan niin työelämässä kuin kilpailemisessa ja erityisesti näiden kahden yhteensovittamisessa. Se usein tarkoittaa hiukan maltillisempaa alkua, mutta lopussa kiitos seisoo.

Harjoittelun monipuolisuus

Tähän sudenkuoppaan ajaa kuntourheilijan yleensä ajanpuute, sekä mieletön innostus itse lajiharjoittelua kohtaan sekä myös kokemattomuus/tiedonpuute harjoittelun eri osa-alueiden merkityksestä. On aina positiivista kuulla, että harjoittelussa on mukana muutakin kuin itse lajia, vaikka se olis vain se hiihto talvella😊 Se mitä monipuolisuudella haen, on se, että harjoittelussa otettaisiin eri osa-alueita huomioon. Kestävyyslajien harrastajat eivät harjoittelisi vain kestävyyttä jne. Triathlonharrastajilla harjoittelu on jo lajin sisällä monipuolista, uintia, pyöräilyä ja juoksua. Monilta puuttuu kokonaan tai lähes kokonaan voimaharjoittelu ohjelmasta. Se huolestuttaa erityisesti itseäni valmentajana, myös muiden lajien parissa. Useimmiten urheilijoille tulee kipuja ja vaivoja, joille ei oikein löydy suoraa vastausta. paitsi kun sukelletaan esimerkiksi liikeratojen ja hermostollisen toiminnan pariin. Voimaharjoittelu on jo itsessään myös liikkuvuusharjoittelua ja lisäksi voi miettiä, että miksi polvi kipeytyy pitkässä suorituksessa jos sen ympärillä olevat lihakset eivät ole vahvoja. Tai miksi selkä on kipeä, vaikka keskivartalolle ei tehdä voimaharjoittelua. Yksipuoliseen harjoitteluun sortuvat yhtä usein myös voima ja taitolajien edustajat, voimaharjoittelun puuten kestävyyslajeissa on ehkä lähinnä se helpoin esimerkki. Sama ajatus pätee kuitenkin joka kulmalta katseltuna. Monipuolisesti (ja suunnitelmallisesti) harjoitettu keho on pääsääntöisesti vahvin, nopein, kestävin sekä taitavin. Noin kiteytettynä.

Välineillä tulosta

Tässä kohti voisin sanoa, että tähän sudenkuoppaan astuvat erittäin monet kuntourheilua kilpatasolla harrastavat, joilla ei ole aiempaa taustaa kilpaurheilusta. Lajista ja treenaamisesta toki innostutaan, mutta jostain syystä ajatus siitä, että välineet tuovat todella ison arvon tuloksiin on hiukan ehkä vääristynyt. Esimerkiksi salilla fitneksestä innostunut henkilö saattaa osataa kaapin täyteen kalliita treenivaatteita, joita ehkä on näkynyt somessa jo kokeneemmilla kilpailijoilla ja treenaajilla. Mielikuva itsestä näissä vaatteissa luo yleensä illuusion hyvistä treenitu´loksista. Totuus voi olla hyvinkin erilainen. Hyvätuloinen ratsastaja saattaa hankkia ulkomailta todella kalliin hevosen ja huomaakin, ettei oma taso riitä sen hallitsemiseen ja joutuu harjoittelemaan sekä kilpailemaan alemmalla tasolla kuin oli tarkoitus, tai vaihtamaan koko hevosen. Moneen lajiin löytyy kalliita varusteita, joita tottakai tuputetaan  ja uskotellaan, että ilman sitä ei tule yhtä hyvin tulosta. On toki totta, että pyöräkilpailuun ei oikein kannata mummomankelilla lähteä, mutta aloittaessa käytetty pyörä riittää ja että salilla saa erinomaisesti tehtyä kovaakin treeniä ja tulosta vaikka missä pieruverkkareissa. Tämä ei varsinaisesti ole vaikuttava tekijä suoraan valmennukseen vaan itse kuntourheilija motivaatioon. Tuloksia kun haetaan hiukan vääristä paikoista. Toki, on harrastajia, joilla varusteet ovat ensiluokkaisia ja treeni asianmukaista, mutta he kuuluvat useimmiten valitettavasti vähemmistöön.

 Noin, tässä ajatuksia omassa työssä selkeimmin näkyvistä seikoista ja muistutan vielä, että nämä eivät tee kuntourheilijasta yhtään sen huonompaa tai ala-arvoisempaa treenaajaa tai kilpailijaa. Enemmänkin toivon tämän herättävän ihmisiä miettimään, että jos haluaa tuloksia, on ehkä hyvä pysähdyttävä miettimäään, mihin rahansa ja aikansa käyttää. Ykkösvarusteiden sijaan on hyvä panostaa ammattitaitoiseen valmennukseen ja ajankäytössä kannattaa miettiä, että mitä treeniä tulisi tehdä missäkin kohtaa harjoittelukautta. Tässäkin ammattitaitoinen valmentaja on erinomainen keino löytää itselle sopiva ja tehokas ohjelma😇

Näillä sanoilla lopettelenkin tämänkertaista aihepiiriä ja toivottelen kaikille lämmintä kesäjatkoa ja liikunnan riemua niin treeneihin kuin kisoihin!!

Tiina